Desuelämää
Kovasti lupailtu blogin henkiin viriäminen on jäänyt tähän mennessä pelkäksi lupaukseksi. Suurimmat syyt siihen ovat kandidaatintutkielmani ja Desucon.
Toimin tapahtumassa sekä tiedotusvastaavan että ohjelmanjärjestäjän ominaisuudessa, ja se teetti hieman arvioitua enemmän työtä. Silti olisin varmasti voinut tehdä enemmänkin. Minun näkövinkkelistäni Desucon onnistui melko lailla mainiosti. Tietenkään kaikki ei ollut täydellistä: tieto ei välillä kulkenut kaikkien osapuolten välillä tasaväkisesti, yhden jos toisenkin huonosti nukkuneen ihmisen pinna paloi ja maid cafen mansikkakakku pääsi loppumaan.
Uskon kuitenkin, että jahka kaikki likapyykki saadaan pestyä, kuivattua ja silitettyä, voidaan hyvillä mielin siirtyä tekemään uutta ja ehompaa conia. Tämän enempää en jaksa järjestäjäporukan sisäisiin skismoihin tässä puuttua, pitäkööt siitä muut julkaisualustat huolen jos haluavat. Minun osaltani conia oli suurimmaksi osaksi hauska järjestää, vaikka valehtelisin jos sanoisin että olisin rakastanut joka hetkeä. Tylsäksihän se kävisi, jos ei välillä tekisi mieli heittää läppäriä seinään, mutta vielä tylsempää homma olisi ilman onnistumisen euforiaa.
Onnistumisen tunteitakin minulle riitti, viimeistään siinä vaiheessa kun Yleisradion pakettiauto kurvasi Sibeliustalon pihaan lauantaina. Kuvausryhmän työn hedelmä tosin tulee ihailtavaksi televisioihin vasta 2010, mutta mitäpä siitä. Lisäksi paikalle saapui muutama lahtelainen pienempi media, ja Etelä-Suomen Sanomat teki kaksi ennakkojuttua aiheesta. En halua ottaa kaikkea kunniaa itselleni näistä, sillä esimerkiksi YLE:n, ESS:n ja Radio Voiman tapauksessa moni muukin Desuconiin osallinen teki asioita mahdolliseksi joko junailemalla asioita, vastaamalla puhelimeen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tai suostumalla toimittajien eteen kuvattavaksi. Kiitos muun muassa Tsubasalle, _ato_lle ja Jakoavaimelle tästä!
Kiitoksia voisi jakaa koko viikonlopulta kaikille niille yli 2000 ihmiselle, jotka täyttivät Sibeliustalon. Niille, jotka kansoittivat pelihuonetta, infon kärsivällisille ja uutterille vänkäreille, niille jotka kärsivällisesti odottivat infossa vuoroaan, niille jotka palauttivat löytämänsä tavarat, niille jotka kestitsivät japanilaisia vieraitamme, ja niille jotka jaksoivat kuunnella koko luentoni pikkusiskoista, palvelijattarista ja petonaisista heittelemättä tomaateilla, savukranaateilla tai millään muullakaan.
Tarkoituksenani on kesän mittaan työstää yllä mainitusta luennosta essee, jonka saatan tänne luettavaksi myöhemmin. Se kenties avaa joitakin niitä seikkoja, jotka luennolla jäivät joko hämäriksi tai kokonaan käsittelemättä. Arvostan kaikenlaista, mielellään kuitenkin asiallista (olen jo saanut kuulla olevani katkera feministilesbo, olkaa luovempia) palautetta luennosta ja kahdesta muusta paneelista. Kommentteja voi jättää joko tänne tai osoitteeseen extendedfeline@desucon.fi.
Kyyninen täti Kuopiossa
Kesän conikausi tuli minun osaltani avattua lauantaina 5.7. Kuopion Nekoconissa. Viikon sulattelun jälkeen osaan jo jotenkin sanoa, mitä käteen ja korvien väliin jäi Kuopiossa vietetystä viikonlopusta.
Positiivinen yllätys oli tilavuus. Myyntipöytien luona happi oli hetkittäin tiukassa, mutta muuten conialueella mahtui liikkumaan mukavasti. Cosplay-kilpailun ja tanssinäytöksen aikana käytävät suorastaan ammottivat tyhjyyttään. Vessoissa ei ollut tungosta, narikka ei ruuhkautunut eikä kahvilaankaan ollut koskaan hirmuista jonoa. Nautin siitä, ettei koko ajan tarvinnut varoa tallovansa jonkun laahuksen tai hännän päälle, enkä itse ollut teilaamassa ketään laukulla.
Enemmän ihmettelin ohjelman väljyyttä. Coniin kuin coniin liki pakolliseksi ohjelmanumeroksi muodostunut yaoi-paneeli loisti poissaolollaan, ja ohjelmakartta tuntui muutenkin koostuvan satunnaisista luennoista, Janne Kempistä ja cosplaysta. Ohjelmien sisällöstä en viitsi alkaa marista, sillä coniluentojen ei ole tarkoituskaan olla yli-ikäisten pop-kultuurintutkijoiden hiuksia halkovaa fiilistelyä siitä, mitä kaikkea mahdollista esimerkiksi Neon Genesis Evangelionin enkelit mahtavatkaan symboloida. (Siihen voidaan palata joskus myöhemmin.)
Conin ohjelmissa vaikeinta on löytää viihdyttävyyden ja asiasisällön tasapaino, tai vetää koko jutu täysin överiksi suuntaan tai toiseen. Överiksi vetämisen malliesimerkki löytyi tällä kertaa lauantaiaamuna musiikkikeskuksen pääsalista, kun Kyyniset Sedät ™ pääsivät vauhtiin -väitteidensä mukaan viimeistä kertaa. Jos ohjelmanumeron tarkoituksena ei ole muu kuin ärsyttää suunnilleen jokaista keskimääräistä conivierasta, täytyy setiä kunnioittaa ainakin omaperäisestä ideasta ja maagisiin mittasuhteisiin pullistuneista egoista.
Yksi hauska ja muutama mukava ohjelmanumero eivät kuitenkaan conia pelasta. Sopivan väljä ohjelmakartta antaa mahdollisuuden kaikessa rauhassa nauttia conista kokonaisuutena. Ohjelman puutteesta johtuva tylsyys sen sijaan on eri asia. Nekoconissa en voinut välttää tunnetta siitä, että suomalaisista coneista olisi vuoden sisällä tullut vain erikokoisten kuppikuntien miittejä, joissa myydään oheistuotteita.
Coniohjelman järjestämisen helppoudesta ja vaikeudesta on puhuttu toisaalla jo riittävästi, joten en koe asiakseni pistää jälleen yhtä uutta lusikkaa siihen soppaan. Tulevaisuuden conijärjestäjiltä toivoisin, että he muistaisivat myös niitä conikävijöitä, joita Final Fantasy Fightit tai pusuringit eivät juuri sytytä.
