Kyyninen täti Kuopiossa
Kesän conikausi tuli minun osaltani avattua lauantaina 5.7. Kuopion Nekoconissa. Viikon sulattelun jälkeen osaan jo jotenkin sanoa, mitä käteen ja korvien väliin jäi Kuopiossa vietetystä viikonlopusta.
Positiivinen yllätys oli tilavuus. Myyntipöytien luona happi oli hetkittäin tiukassa, mutta muuten conialueella mahtui liikkumaan mukavasti. Cosplay-kilpailun ja tanssinäytöksen aikana käytävät suorastaan ammottivat tyhjyyttään. Vessoissa ei ollut tungosta, narikka ei ruuhkautunut eikä kahvilaankaan ollut koskaan hirmuista jonoa. Nautin siitä, ettei koko ajan tarvinnut varoa tallovansa jonkun laahuksen tai hännän päälle, enkä itse ollut teilaamassa ketään laukulla.
Enemmän ihmettelin ohjelman väljyyttä. Coniin kuin coniin liki pakolliseksi ohjelmanumeroksi muodostunut yaoi-paneeli loisti poissaolollaan, ja ohjelmakartta tuntui muutenkin koostuvan satunnaisista luennoista, Janne Kempistä ja cosplaysta. Ohjelmien sisällöstä en viitsi alkaa marista, sillä coniluentojen ei ole tarkoituskaan olla yli-ikäisten pop-kultuurintutkijoiden hiuksia halkovaa fiilistelyä siitä, mitä kaikkea mahdollista esimerkiksi Neon Genesis Evangelionin enkelit mahtavatkaan symboloida. (Siihen voidaan palata joskus myöhemmin.)
Conin ohjelmissa vaikeinta on löytää viihdyttävyyden ja asiasisällön tasapaino, tai vetää koko jutu täysin överiksi suuntaan tai toiseen. Överiksi vetämisen malliesimerkki löytyi tällä kertaa lauantaiaamuna musiikkikeskuksen pääsalista, kun Kyyniset Sedät ™ pääsivät vauhtiin -väitteidensä mukaan viimeistä kertaa. Jos ohjelmanumeron tarkoituksena ei ole muu kuin ärsyttää suunnilleen jokaista keskimääräistä conivierasta, täytyy setiä kunnioittaa ainakin omaperäisestä ideasta ja maagisiin mittasuhteisiin pullistuneista egoista.
Yksi hauska ja muutama mukava ohjelmanumero eivät kuitenkaan conia pelasta. Sopivan väljä ohjelmakartta antaa mahdollisuuden kaikessa rauhassa nauttia conista kokonaisuutena. Ohjelman puutteesta johtuva tylsyys sen sijaan on eri asia. Nekoconissa en voinut välttää tunnetta siitä, että suomalaisista coneista olisi vuoden sisällä tullut vain erikokoisten kuppikuntien miittejä, joissa myydään oheistuotteita.
Coniohjelman järjestämisen helppoudesta ja vaikeudesta on puhuttu toisaalla jo riittävästi, joten en koe asiakseni pistää jälleen yhtä uutta lusikkaa siihen soppaan. Tulevaisuuden conijärjestäjiltä toivoisin, että he muistaisivat myös niitä conikävijöitä, joita Final Fantasy Fightit tai pusuringit eivät juuri sytytä.
